Rauhaa...

Pitkästä aikaa sain sydämelleni jotain jaettavaa. Ei niin mieltä ylentävää mutta tärkeää kyllä.

Efesolaiskirjeessä luku 4 ja jakeet 13-15 kertovat ajelehtivasta ja tuulissa pyörivässä uskovasta.
Järkyttävää tekstiä ja niin tuttua, kun kuuntelee tämän päivän juttuja mitä ihmeellisimmistä asioista ja ilmiöistä. Tuntuu että  homma on aivan hukassa.  Eikä vain tunnu  vaan on.

Tässä on kyse myös hiljaisesta hajaannuksesta joka hiipii sydämiin ilman sanoja. Tietää vain että tämä kaveri on nyt syönyt "väärää ruokaa" ja kohta Hengen yhteys katkeaa...

Kun kiertelin maailman "juhlissa" ja bileet jatkui viikkotolkulla ja miksei joskus kuukausitolkulla, lopulta hiipi sydämeen ajatus että hintalappu lyödään joku päivä handuun. Oikeastaan sitä odotti, odotti että valhe päättyisi ja kulissit menisi kumoon.

Menihän ne. Yhtenä päivänä. Ajauduin maailmaan jota en tiennyt olevan olemassakaan...

Näin voi käydä meille myös hengellisesti. Voimme ajautua haaksirikkoon uskontiellä ja se on vielä vakavampi asia. Vakavaksi tämän tekee se että Jeesuksesta on tehty joku "showmestari" ja hänen nimessään on touhuttu mitä hullumpia juttuja. Sakkokierroksillekin voi joutua ja siihen ei sitten auta mikään.

Minut pelasti terve Jeesuksen ilmestyminen elämäni pimeimpänä yönä. Olin hukassa, pimeässä, sateisessa, tuulisessa  yössä kävelemässä läpi Helsingin kohti jotakin mitä ei enää ollut. Oli vain muisto normaalista elämästä ihmisten keskellä.

Uskon että jotkut uskonveljet  ja sisaret kokevat  hengellisen romahduksen ja siitä alkaa toipuminen missä ei enää huudeta, kiljuta, meuhkata ja uskotella. Ei tarvitse kuunnella enää "aamu, päivä ja iltasatuja" .  Tuuli tyyntyy ja ajelehtiminen lakkaa.

Voi sanoa kuin varusmies vikana päivänä "Ohi on"

Alkaa Jeesukseen tutustumisen aika, ihana puhdas Sanan väärentämätön maito maistuu ja on aikaa olla Herran jalkojen juuressa kuunnellen Hänen ääntänsä. Alkaa kasvu hengelliseen miehuuteen.

Rakkaus totuuteen on vallanut sydämen.

Vihdoinkin,

Ali