Iloa ja rauhaa...

Olimme eilen Ylämalmintorilla kertomassa evankeliumia.  Mutta ennen sitä...

Aamulla kun heräsin, niin eka tekstiviesti oli että "olen sairaana, en pääse" . Lähettäjä  oli veli, kuka on paljon ollut mukana ja usein rakentaa pöydät ym.raskaan kaluston kanssani.

Rukous; Herra auta, näet tilanteen.

Kun teemme Jumalan valtakunnan työtä yksin Hänen varassaan, on  joka kerta muistettava että heikoissa Herra on väkevä. Tiedän, että joka kerta suunnitelmat muuttuu ja koskaan ei totu siihen miten Herra toimii.

Gideonin "karsinta" on usein ollut mielessä kun näitä hommia oon tehny.  Vaikka kuinka olen rukoíllut ja pyytänyt "Elon Herraa" lähettämään työmiehiä ja naisia mukaan, on tuntunut siltä että vähenee vaan.

Vastaus on ollut että "Minun armossani on sinulle kyllin".

Muutama vuosi sitten, kun aloitin nää hommat, syyllistin itseäni ja muita milloin mistäkin. Milloin oli rukoiltu liian vähän, milloin ei oltu ajoissa paikalla tms.

Mutta jossain  vaiheessa ymmärsin että työ on Herran ja me vain Hänen palvelijoitaan.

Jos sataa, ei voi mitään tai jos on sairaana, sitten levätään jne.

Nykyään on helpompi tehdä hommia kun osaa ottaa rennosti, sillalailla, että luovuttaa Hänen käsiin päivän.

Mutta kun homma kulkee Hänen raiteillaan ja päivä on pulkassa, on sydämessä onni ja ilo.

Hän on aina paras ja tarkin tapahtumarakentaja. Ja silloin ne pysyy hengellisenä ja Hän voi toteuttaa näkyä mikä on taivaassa mietitty.

Mutta Ylämalmintorilta kun ajoin kotiinpäin, täytti valtava kiitosmieli sydämeni. Jälleen kerran...

Evankelistan unelmaa  koko päivä. Valtava määrä uskosta osattomia kuuli Sanaa ja todistuksia sekä huippuhyvät muusikot kruunasi päivän kirkkailla lauluilla.

Kunnia Jeesukselle,

Ali