Ilosanoman kertominen tuo ilon...

Kohtaan monenlaista mielipidettä siitä, miten ihmisiä pitäisi kohdata kun levittää maailmankaikkeuden suurinta ja parasta sanomaa. Niin, asia ei ole vähäpätöinen ja ollaanhan itse Jumalan työtovereita. Aloin miettimään vakavasti miten  itse opettaisin ja neuvoisin ihmistä joka haluaa oppia kertomaan evankeliumia. Seuraavaksi jotain ajatuksia ja kokemuksia.

Kaikki lähtee rukouksesta ja Herran läsnäolosta. Ja lopulta palataan  siihen nöyrästi kiittäen että sai olla Herran palvelija.

Eli rukous Herran edessä tuo Hänen läsnäolon ja siinä pyytäen voitelua ja Hän itse tuo ihmiset ja Hän saisi kohdata kauttasi ne ihmiset joita Hän on päättänyt puhutella sillä tavalla kuin Hän haluaa. Helppoa eikö totta mutta niin vaikea asia...Marian paikka.

Siis hylkää tekniikka. Sitä on hyvä käyttää kun vaihtaa sytystystulppia autoon mutta evankeliumintyössä se on este Hengen virralle ja sille mitä Jeesus haluaa kauttasi tehdä.

Toki perusasiat pitää osata eli mitä on pelastus, sovitus, Jeesuksen veren merkitys ja miten voi julistaa synninpäästön kun joku haluaa tulla uskoon ja synnit anteeksi. Siis perusasiat on hyvä olla selkäytimessä mutta varsinainen kohtaaminen on aina Pyhän Hengen työ kauttasi. Jos ei ole, silloin on kyse jostain muusta. Ja hyvät materiaalit on hyvä olla repussa joita voi jättää ihmisille iltalukemiseksi.

Sitäpaitsi  julistajaksi ei käydä kuin pitkän polun kautta ja Herra lisää armoitusta ajan kanssa sekä tehtävien vaativuuden mukaan. Eli ei ole oikotietä onneen.  Olen tämän asian kanssa vuosia kamppaillut ja itse en koskaan ajatellut että kelpaisin saarnaajaksi. Olin tyytyväinen että sain jakaa lehtiä ja traktaatteja ihmisille ja puhua heidän  kanssaan.  Ihailin miehiä ja naisia joilla oli voitelu julistaa ja selkeä kutsu. Muistan miten vuosia sitten  olimme Hurstin  Mikon kanssa Vaasanaukiolla ja hän veti tuttuun tyyliin väkevää todistusta ja lauluja. Siinä sitten yritin vieressä jotain sanoa...
Sitten tuli päivä jolloin Mikko ei päässyt mukaan ja menin tiimin kanssa yksin Vaasikselle ja siellä sitten matkin mitä Mikko sanoi ja yritin muistella miten hän puhui. Siitä tää lähti...

Herra sanoi muutama vuosi sitten eräänä aamurukoushetkenä että "Minä teen sinusta sananjulistajan". Olin todella hämmästynyt/iloinen  ja sanat että "Hän tekee" vapautti että mun nyt täytyy tässä aloittaa jotain. Menin seurakunnan aamukokoukseen  samana aamuna ja tuttu veli julisti Pyhän Hengen voimassa ja lopuksi oli rukouspalvelu. Hiljaista oli salin etuosassa ja sain yksin mennä sinne hänen siunattavaksi. Hän laski kätensä päälleni ja sanoi; Herra tekee sinusta sananjulistajan: Kyllä oli hieno hetki. Kiitin  ja kerroin että vahvistus tuli tässä. Ilo oli molemminpuolinen.

Ole uskollinen ja ole herkkä hengessä, lue Raamattua ja pyydä että Herra itse opettaa kohtaamaan ihmisiä. Pyydä että Hän antaa lisää voitelua, taitoa sekä rakkautta työhön.

Cityn tiimissä on paljon väkeä jotka ovat lähteneet vain mukaan ja Herra on sitten antanut rohkeutta ja taitoa kohdata ihmisiä. Ei mulla ole heille ollut mitään kaavaa, toki riidellä ei saa ja virheitä tulee aina kun ollaan vajavaisia, ihmisiä kun ollaan kaikesta huolimatta. Mutta ne ihmiset joista ei inhimmillisesti pitänyt  tulla mitään, puhuvat  hyvin tänäpäivänä evankeliumia ja huomaan että Herra on voidellut heidät. Iloitsen siitä suuresti. Tämä on Herran työ.

Mutta itse kehoitan mukaan ja kasvu tapahtuu sitten siellä kentällä. Meillä on paljon tapahtumia eri puolilla pääkaupunkiseutua ja  olet tervetullut mukaan opettelemaan evankeliointia yhdessä. (kts.www.citymission.fi)

Ai niin, miten lopetamme tapahtumat: Rukoukseen, jossa  toteamme; me olemme vain ansiottomia palvelijoita. Näinhän Raamattu kehoittaa tekemään kun on kaikki suoritettu.

Mukaan kentälle  rohkaisten,

Ali