Alin eka blogi

Hei

Tässä tämä eka blogi nyt ilmestyy. Täytyy vaan toivoa että olisi jotain sanottavaa tai piirrettävää...

Nuorena miehenä piirsin lehtiin pilapiirroksia ja suuri haaveeni oli päästä Karin perässä Hesariin. No, hän oli suuri taiteilija ja en usko että kukaan pystyy siihen, mitä hän loi pilapiirrostaiteen alueella. Nyt kun olen saanut tulla uskoon Jumalan armosta, ei näitä haaveita enää ole. Toki toivoisin että voisin joskus elvyttää taitoa ja tehdä kuvia ihmisten iloksi.
Eräs sisar antoi lahjaksi kiinalaista mustetta ja hyvän terän ja varren joten ehkä sittenkin lukijoilla on vielä mahdollisuus nähdä jotain hauskaa. Toki se on katsojan silmässä mikä on hauskaa.

Voiko uskovalla olla elämässä hauskaa? Loppuuko homma siihen kun on lukenut syntisen rukouksen? Vai mitä mieltä Jumala on "hauskasta" elämästä?

Uskon että voi. Ja pitääkin olla.

Kun tulin uskoon pyysin että voisin saada hyvän huumorin lahjan ja iloita siitä. No, koin kyllä että Herra vastasi rukoukseen ja sain todella välillä hauskoja ideoita ja jos pystyin, piirsin niitä sitten paperille. Toki pidän myös Jopen (Ruonansuu) huumorista ja ei voi väittää etteikö ne jutut vieläkin kolahda joskus ja kovaa.

Eli testattu on ja toimii.

Vaimoni sanoi joskus että ei ymmärrä mun huumoria ja voisin olla hiljaa joskus. Oli jäänyt päälle sellainen vaihe että kaikesta piti vääntää jotain hauskaa ja jos oli ihmisiä ympärillä, saada heidät nauramaan tms. muuten vain hämilleen.

Näistä tavoista olen yrittänyt tehdä parannusta. Vaimoni tietää paremmin , olenko onnistunut, tai sanotaanko näin, onko Pyhä Henki saanut karsia pois tältä osastolta oksia.

Nykyisin pilapiirtäjillä on kuumat paikat ja paljon henkivartijoita jos sohaisee vääriä kohteita. Siitä saamme lukea päivittän lehdistä. Aihe on vakava.

Mutta vieläkin vakavampi asia on se, missä ihminen viettää iäisyytensä. Tähän asiaan ei piirrokset auta ja täytyy olla iloinen siitä että saa kertoa evankeliumia ympäri Helsinkiä niille jotka ei tunne Jeesusta.

Suuri ilo täyttää sydämen kun näkee jonkun tulevan uskoon ja vaikkei aina näekään, ilo on silti suuri kun saa olla mukana.

Hauskaa se voi olla joskus siis  evankelistallakin, ja jos ei oo niin aina voi yrittää piirtää...ainakin omaksi iloksi.

Ali